2014/10/25

Ja syksy tuli



Olen potenut jo pidemmän aikaa taudinkuvaa blogiväsymys, joka varmaan alkuinnostuksen jälkeen taitaa tavoittaa toisinaan jokaisen bloggaajan. Mukavasta harrastuksesta tuleekin yhtäkkiä pakkopullaa. En ole koskaan ollut mikään tiuha ja tuottelias postausten väsääjä, mutta nyt syksyn kuluessa into istahtaa tietsikalle on lopahtanut lähes nollaan. Kaikki muu aktiviteetti houkuttaa ja koukuttaa enemmän. Erityisen aktiivisesti olen koko syksyn yrittänyt kohottaa kuntoani, sillä pidin kesän aikana täydellisen liikuntatauon, mikä kyllä sitten näkyi ja tuntui kun vihdoin sain itseni liikkeelle. Jalka ei noussutkaan niin rivakasti kuin vielä keväällä. 

Blogiväsyn vuoksi olen myös mietiskellyt blogini tarkoitusta. Kun aloittelin, ajatuksenani oli keskittyä kodinsisustamiseen, mutta pian blogin aihepiirit rönsyilivät laajasti lapsiperheen arjen ympyröihin. Nykymuodossaan blogini toimii arjen sattumusten valokuvapäiväkirjana ja muistilehtiönä. Teemat liikkuvat mukavista lapsiperheen hetkistä, kirppislöytöihin, ruokaohjeista sisustusideoihin ja vaateostoksista kirjoihin. Satunnaisia otoksia silloin tällöin ja sieltä täältä elämän varrelta. Aiheita ja kirjoittamistani kuitenkin rajoittaa ja vaikeuttaa jo alusta asti ottamani tiukahko linjaus sekä omasta että läheisteni yksityisyydensuojasta. Periaatteenani on ollut pitää selvä raja julkisen ja yksityisen välillä ja toimia blogissani sekä itseni että muun perheeni osalta lähes anonyymisti. Tylsää ajattelee varmaankin moni, mutta haluan kunnioittaa mieheni toivetta olla esiintymättä nettijulkaisuissa ja lasteni osalta koen velvollisuudekseni vanhenpana kunnioittaa myös heidän oikeuttaan yksityisyyteen. Kumpikaan lapsistani ei ole kyllin vanha ja kykenevä tekemään päätöksiä julkisuusasiassa (vaikkakin vanhempi heistä on kyllä blogista innoissaan), joten pyrinkin osittain rajoittamaan heistä bloggaamista sekä miettimään ja valitsemaan todella tarkasti heistä julkaisemani tekstit ja kuvat. Varovainen suhtautuminen nettijulkaisemiseen juontuu osittain ammatin kautta, mutta A) kuulun myös luonteeltani niihin ihmisiin, joilla ei ole tarvetta eikä halua jakaa julkisesti koko elämäänsä sekä B) kuulun sukupolveen, jolle sosiaalinen media on myöhemmällä iällä opittu hyödyllinen, mutta ei pakollinen kommunikoinnin väline. Ilmankin Twitteriä, Facebookia, Instagramia ja blogeja tulee toimeen.

Mutta nyt riittää julistaminen ja paasaus. Jatkossakin siis, aina kun inspis iskee, niin Ruusa tarjoaa Ruusanmarjoissa murusia sieltä täältä lapsiperheen arjen varrelta, mutta ei koko kakkua :).

Hyvästit syksylle, tervetuloa talviaika!


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti